Melli 3kk, rokotus ym.

Nakke ja Huikka
Perjantai oli tärkeä päivä. Melli täytti kolme kuukautta ja Iris tuli moikkaamaan sitä koirineen ja lapsineen. Melli sai tehosterokotuksen. Ensimmäinen rokotus oli annettu jo Ruotsissa luovutusiässä, siellä on kuulemma sellainen tapa. Rabies laitetaan sitten myöhemmin. Gööttien leikit näyttivät olevan Mellille tuttuja, koska näiden kavereiden kanssa se juoksi iloisena eikä turhaan pelännyt. Iriksellä oli mukanaan Nakke ja Huikka, joten pihallamme vilisti harvinainen gööttinelikko. Harvinainen näillä seuduilla, sillä yleensä kukaan ei ole kuullutkaan koko rodusta tai eivät ole nähneet täälläpäin muualla. Vaikka eivät nämä meidän koirat ainoita ole, varmaan Varkaudessakin löytyy joitain ja Kuopiossa jo useita.
Iriksen mielestä Melli on kehittynyt hyvin ja näyttää kivalta, joten tästä voidaan hyvillä mielin jatkaa. Kaikenlaista pientä pitäisi opettaa ja opetella pikkuhiljaa, vaikka onhan Melli vielä kovin vauva. Ensimmäinen näyttely saattaisi olla erikoisnäyttely Tampereella, jos kaikki menee hyvin. Siihen mennessä pitää vielä opetella nätisti taluttimessa kävelyä ja hiljaa seisomista.
Melli on ollut meillä nyt kuukauden verran ja onpa aika kulunut tosi nopeasti. Pentuaika on lyhyt ja nyt siitä pitää nauttia ja ottaa kuvia muistoksi. Vielä Melli sopii syliin ja sen niska on niin pehmeän untuvainen.

Vaarallinen maalaispiha

Nyt kun peltotyöt ovat toden teolla alkaneet, on rauhallinen pihamme muuttunut vaaralliseksi. Traktori kulkee vähän väliä milloin mikäkin kone perässään ohi ja uteliasta pentua on vahdittava tarkasti. Vielä ei ole mitään takeita siitä, että se ymmärtäisi miten vaarallisia isot koneet ovat. Naapurin traktoritkin hurauttavat surutta navettapihalle hakemaan kimppakoneita, ne eivät osaa edes varoa minikoiraa, joka ei ehkä ymmärrä väistää. Melli on kuin pikkulapset eli ihan perään katsottava ja koko ajan on tiedettävä missä se menee. Kun se vielä on tosi utelias ja suorastaa rohkea tutkimaan paikkoja yksinäänkin, ei voi olla liian tarkka vahtimisessa. Alemmassa kuvassa traktori on juuri ajanut lähelle ja isäntä noussut alas sieltä, hetken päästä Melli oli jo menossa sykkyrällä vastaan, häntä huiskaten ja korvat luimussa.

Huoleton lapsuus

Eilen satoi vettä koko päivän eivätkä koirat viihtyneet ulkona pissiä kauempaa. Tänään on uusi päivä ja aurinkokin paistaa. Kovin lämmintä ei vielä ole, mutta se ei menoa haittaa.

Ulkoilua

Tämä kuva on otettu lauantaiaamuna, kun maa oli kuurassa, mutta aurinko paistoi niin kauniisti. Maisema näytti upealta. Tänään on ollut lämmin päivä, esimakua tulevasta. Huomiseksi on taas luvassa sadetta, joten on yritetty nauttia tästä hetkestä.
Koirien pihaleikit jatkuvat aina vain hurjempina. Pamikin välillä yltyy riehumaan ja hepuloimaan, mutta yleensä se on vain Mellin tehtävänä. Ihme, miten Pami jaksaakin olla kärsivällisesti purtavana, kun Melli on loputon leikeissään. Onneksi Pamillakin on omat hetkensä. Tänään käytiin lenkillä juoksemassa metsätiellä, ihana ilma innoitti lisää. Pami kulkee yleensä edellä, se tietää jo reitit. Välillä se jää jälkeen, kun joku kiinnostava haju pysäyttää sen pitempään tutkimiseen. Melli ei vielä pitkään aikaan seuraa meitä näille lenkeille, sillä aikaa se saa olla kotikoirana kiltisti odottamassa. Tänä iltana käytiin yhdessä vähän metsän laidassa haistelemassa metsäilmaa ja Pami kuljetti Melliä mielenkiintoisiin kohteisiin puiden alle ja pusikoihin. Koirat nauttivat pienistäkin kävelyretkistä.

Saanko esitellä: Melli

Melli eli Aspenhill Kamomill on syntynyt 18.2.2007 Ruotsissa, Aspenhill-kennelissä. Sen isä on Grålötens Vandra Vidare ja emä Aspenhill Shoshone. Karjakon-kennelin omistaja Iris Kaimio haki Mellin Ruotsista ja hän on sen varsinainen omistaja. Itse asiassa Mellin tulevaisuus on jo kirjoitettu hennolla värillä ainakin toiveiden kirjaan, eli Melli on meillä sijoituskoirana varsinaisena tehtävänään olla Karjakon-kennelin jalostusnarttu ja saada siis joskus laadukkaita uusia gööttejä maailmaan. Me olemme nyt niin onnellisia, että saimme Mellin lemmikiksemme, vaikka samalla raskas vastuu ja huoli painaa mieltä, että osaammeko kasvattaa siitä kelpo koiran. Kyllä tässä omatkin toiveet ovat olemassa, minua kiinnostaa esim. näyttelyt ja kivana harrastuksena agility. Saa nähdä sitten mitä puuhataan tulevaisuudessa.
Mutta tässä vaiheessa, KIITOS IRIS!

Leppävirran näyttely

Kävin eilen Iiriksen kanssa Leppävirran näyttelyssä, tosin vain katselemassa ja ilman koiria. Ilma oli sattumoisin aurinkoinen, vaikka viileä, ja sain hyviä kuvia gööttikehästä. Paikalla oli neljä gööttiä, tai oli niitä enemmänkin, mutta kehään tuli neljä. Urosten avoimessa luokassa olivat Lumometsän Aeturnus Amicus ja Von Sarisheim Avec My Ricco. Jälkimmäinen voitti luokan ja sai sertin ja tuli ilmeisesti muotovalioksi. Juniorinartuissa kilpaili Iris Kaimion ruotsintuonti Fixan's Edit, pieni mutta vilkas tyttönen. Se sai ykköset, mutta ei sen enempää. Avoimen nartuissa oli myös vain yksi koira, Jaxonville Kipin Kapin. Se voitti luokkansa, sai sertin ja oli narttujen paras sekä lopulta VSP Avec My Riccon voittaessa rotunsa paras -tittelin. Sääli, että oli niin vähän koiria, olisin ollut valmis seuraamaan kehätapahtumia kauemminkin. Kun harvoin pääsee näyttelyihin! Kotiinviemisiksi ostimme Pamille ja Mellille siankorvia ison pussillisen ja jotain pihvitikkuja myös.

Kasvokuva

Kaksi viikkoa on kulunut kuin siivillä. Melli on varmaankin kasvanut, vaikka itse en huomaa sitä. Kuvista näkee jotain muuttumista. Tässä iässä pennut kehittyvät valtavan nopeasti ja kasvavat melkein silmissä. Sunnuntaina Melli täyttää 11 viikkoa.

Vappuvieraita

Nyt ollaan jo toukokuussa pitkällä, mutta vapusta ei kuitenkaan ole kovin montaa päivää. Meillä oli vieraita vappua viettämässä ja heillä oli kolme koiraa mukanaan: islanninlammaskoirat Uni ja Tara ja sekarotuinen vanhaherra Vanttu. Kuvassa Melli näyttäisi olevan ihan hyvää pataa Unin kanssa ja periaatteessa kaikki meni hyvin, mutta Melli kyllä pelkäsi vieraita eikä uskaltautunut leikkiin heidän kanssaan. Unin ja Taran leikki oli hurjaa juoksemista ja takaa-ajoa ja vielä haukkumista, mikä kaikki oli Mellistä liian rajua ja se pysytteli mieluummin minun jaloissani tai auton alla... Onneksi vieraat eivät olleet vihaista sorttia, vähän rajuja vain pienelle pennulle. Vieraiden lähdettyä Mellissä oli paljon ylimääräistä virtaa, kun oli niin kauan pitänyt olla kiltisti ja hiljaa, että Pami sai kyytiä ja siinä riehuttiin kauan ja hartaasti.